Villiruoka vaarantaa terveytesi !?

Ohessa Jussi Tammisolan tärkeä kirjoitus.

Viime viikolla Inari-järvellä villin ruuan hankinnassa mielessä kävivät saman suuntaiset ajatukset.

Tämä blogi kertoo luonnosta saatavien terveellisten raaka-aineiden päätymisesta lautaselle.
Villiä on se, että ollaan luonnossa. Tämä on kokonaisvaltaista luonnosta nauttimista.

Villiruuan voi ymmärtää myös niin, että pistetään suuhun kaikenlaista luonnossa kasvavaa ja mahdollisesti terveydelle vahingollista. Tästä Jussi Tammisola kirjoittaa.

Inarin taimen: villiä, herkullista ja terveellistä

Inarijärvi - noin kolmaskymmenes kerta

Taas on se aika vuodesta, kun matka Inarijärveä kohti on lähtöä vailla. Parin päivän kierros ensin mökille Ristiinaan venettä hakemaan ja lauantaiaamuksi Ivaloon ruokaostoksille. Sieltä on vielä
automatkaa 100 km järven pohjoispuolen veneenlaskupaikkaan.

Tänä vuonna leirihommia viikon verran. Pääsee keskittymään nuotiolla kokkaamiseen.

Ensimmäistä kertaa olimme järvellä vuonna 1987. Kuva on tyylinäyte vuodelta 1989.

25 vuotta myöhemmin eli viime vuonna kalat olivat suuria ja pulleta.

Järvellä myös mieli puhdistuu.

Inarin harjusta ja taimenta graavattuna. Nyt vielä haaveena, mutta ehkä jo viikonloppuna pääsee taas maistamaan.

Grillattu siika ja ahven elokuun illassa

Porin torilta löytyi jälleen tuoretta villikalaaa - ahvenia ja siikoja. Haperot löytyivät lähimetsästä.

Sienikastikkeen teko-ohjeet olivat jo blogissani elokuun alussa.

Grillausta varten fileoin suomusteut siiat nahkoineen ja ahvenet nahattomiksi.
Kalan lisukkeeksi grilliin sopivat loppukesän erilaiset vihannekset - nyt käytin kesäkurpitsaa.

Sienikastikkeeseen lähinnä väriksi meni mukaan hieman persiljaa.

Kalat grillataan maustamatta. Sipaus öljyä estää tarttumisen parillaan. Kalan lisukkeeksi muutama tippa suolalla maustettua sitruuna-öljy-valkosipulikastiketta.

Tzaziki sopii sopii monen ruuan lisukkeeksi, grillatun kalan kanssa erinomaisesti.

Viimeiset ihmiset

Loppukesän sunnuntai on aurinkoinen, heleä ja autio. Lempeä tuuli hivelee poskea. Edessä avartuu vankka ja valoinen mäntymetsä. Kaurispukit ovat merkinneet reviirejään kuopimalla maata ja hankaamalla sarviaan kuusennäreisiin. Tuulen huminan rikkoo ainoastaan kaukasien tikan vihellys.


Ihmiset ovat poissa. En tiedä, koska heistä viimeiset ovat nämä metsät jättäneet. Meille kahdelle vielä jäljelle jääneelle tämä on neitseellinen paikka, pieni paratiisi.

Rupeamme siis tekemään sitä, miksi tänne tulimme.

... keräämään mustikoita Yyterin eteläpuolen metsässä 15 kilometria Porin keskustasta.
Tänne ei ole kukaan seudun sadasta tuhannesta ihmisestä eksynyt. Mitä ihmiset mahtavat tehdä,
kun kesän aurinko on nyt vihdoin saapunut ja metsät ovat täynnä marjoja?

Valoinen ja loppukesän paahteelta tuoksuva mäntymetsä avautuu edessämme.

Jaana on löytänyt itsellen hyvät mättäät.

Mustikoita on tänä vuonna todella hyvin. Lauantainan ja sunnuntaina niitä keräsimme pari ämpärillistä.

Tässä vielä lähikuva saaliista.

Villiruoka ≈ Zenruoka

Hyväksyvä tietoinen läsnäolo eli tietoisuustaidot (mindfulness) on saanut perusajatuksensa budhalaisesta filosofiasta olematta kuitenkaan millään tavalla uskonnollista hapatusta.

Zen on länsimaissa tunnetuin budhalainen suuntaus.

Zen asenteeseen törmäsin ensikertaa Pirsigin klassikkokirjaa Zen ja moottoripyörän kunnossapito lukiessani.

Ilahduttava lukukokemus oli Tae Hyen (alias Mikael Niinimäki) Suomalainen Zen-opas. Jyvälle pääsee jo kirjan esittelytekstistä.

”Mitä on Zen? Zen on elämää juuri sellaisenaan: samat jokapäiväiset ilot ja surut, samat arkiset askareet. Zen on luonnollinen tie mielenselkeyteen. Zenin harjoittamiseen ei tarvita välttämättä temppeleitä, kaapuja eikä teeseremonioita. Mietiskelyä voi harjoittaa koivun juurella istuen, puistossa kävellen tai vaikkapa saunan lauteilla hiljentyen.

Suomalainen Zen-opas kertoo, miten voimme elää Zen-elämää hetkestä hetkeen tyyninä ja valppaina arkisissa toimissamme. Zen-mietiskelyn avulla myös stressistä tai masennuksesta kärsivälle voi avautua tie mielenrauhaan.

Mietiskely ei ole keino saavuttaa jokin pää määrä. Se on samalla sekä keino että päämäärä. Kun istutaan hiljaa, niin istutaan hiljaa. Siinä koko juttu.”

Zen mieltä sanotaan myös aloittelijan mieleksi.

Sitten ruokaan.

Kirjakauppojen hyllyt ovat nykyään täynnä toisiaan upeampia ja värikkäämpiä kokkauskirjoja. Telkkari on pullollaan erilaisia kokkausohjelmia. Suomalaisia ruokablogeja on top100-sivustollakin satoja. Kokkaus on in. Ähky on suuri. Ähky ei ole Zeniä.

Kokkaus on nautinnollista silloin, kun sitä tehdään Zen-asenteella. Juuri siitä on kyse myös Villiruokablogissa. Luonnon omista, innostavista raaka-aineista ruuan tekemisen koko prosessi,
metsästä tai veden ääreltä lautaselle ja aterian yhdessä nauttiminen on se juttu. Se on keino ja päämäärä. Kun tehdään villiruokaa, niin tehdään villiruokaa.

Jalojen kalojen vettä - Inarijärvi.

 

Uistelu on suomalaisen Zenin alalaji.

Nyt pääsee suunnittelemaan jo ruuan laittoa - Inarijärven lohta ja haukea.

Uistimen heittäminen on myös yksi Zenin alalaji.

Jaa taas pääsee suunnittelemaan ruokaa - nyt harjuksista.

Lohen hidas loumuttaminen tervastulilla illan hämärtyessä on oikeaa super Zeniä.

Marjaan mahtuu - suomalainen superfood ja Zen-asenne

Suomalaiset metsämarjat on todistettu useissa kansainvälisissäkin tutkimuksissa vertaansa vailla oleviksi terveyspommeiksi.Ne ovat luontaistuotekaupan purnukoita parempaa superfoodia ja ne voi kerätä itse talteen. Talteen niista otetaan vajaat 10% vaikka apuna on yli kymmenen tuhatta ulkolaista marjanpoimijaa.

Luonnonmarjoja syödään keskimäärin kahdeksan kiloa henkeä kohden vuodessa. Se on noin 20 grammaa päivässä. Ei kovin monta marjaa. 

Muutama lisätieto marjoista vielä kuvien jälkeen.

Marjastaminen on rentouttavaa - suomalaista zenin harjoittamista!

Marjamuistoja Inarijärven saarista:

Lakat ovat parhaimmillaan elokuun alkupuolella.

Variksenmarjojen satokausi on pitkä elokuun alkupuolelta syyskuulle. Olen ymmärtänyt niiden olevan jopa mustikkaa terveellisempiä.

Pohjoisen mustikat ovat suuria ja usein eteläisiä helpommin kerättäviä, koska varvut ovat pienempiä.

Elokuun lopun puolukkaa.

Ulkoasiainministeriö kesäkuussa: Kaiken kaikkiaan ulkolaisia poimijoita tulee Suomeen 14 000.

Suomalaisen työn liitto 22.7: Tyypillinen suomalainen marjanpoimija on yli 60 vuotias nainen.
He eivät poimi marjoja vain velvollisuudesta vaan mukavana harrastuksena: marjanpoiminta oli tutkimuksen mukaan lähes yhtä mieluisa kesäaskare kuin ykköseksi nimetty saunan lämmitys.

Iltalehti 23.7: Omista marjapaikoistaan mustasukkaiset kanta-asukkaat tai maanomistajat ovat jopa usuttaneet koiria poimijoiden kimppuun, puhkoneet marjastajien renkaita tai käyttäytyneet muuten uhkaavasti, pahimmillaan väkivaltaisesti.

Keskisuomalainen 26.7: Ulkomaiset poimijat pelastavat Suomen metsämarjasadon

Keskisuomalainen 28.7: A-hepatiittitartunta on Suomessa harvinainen mutta vuonna 2013 tartuntojen määrä viisinkertaistui edellisvuoteen verrattuna. Tartuntojen syyksi on epäilty ulkomaisia pakastemarjoja, jotka pitäisi aina kuumentaa ennen käyttöä. Mene marjaan – vältä A-hepatiitti, kehottaa Munuais- ja maksaliitto Suomessa tänään, maailman hepatiittipäivänä.

Luonnontuoteyhdistys: Ulkomaisia poimijoita tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän, jos suomalaisten marjastusinnostus hiipuu viime vuosien tapaan.


Suomen luonnonmarjojen sato on varovaisestikin arvioituna 500 miljoonaa kiloa. Hyvinä vuosina reulusti enemmän. Listan kärjessä ovat puolukka (250 miljoonaa kiloa), variksenmarja ja mustikka (kumpikin luokkaa 200 miljoonaa kiloa). Puolukan ja mustikan sadosta otetaan talteen vain 3-10 %.

TESTI: Olenko luontoihminen ?

Villin ruuan valmistaminen on luontosuhteen käytännön toteuttamista. 
Tämän testin avulla voi pohtia omaa identiteettiään luontoihmisenä.

Arvioi suhdettasi luontoon antamalla kustakin kohdasta itsellesi piste, jos koet lausuman riittävästi sopivan sinuun.

1. löydän itselleni syötävää luonnosta
2. olen luonnossa vähintään viikottain läpi vuoden
3. tunnistan ilman opasta yli 100 eläin- tai kasvilajia
4. olen nukkunut vapaahehtoisesti taivasalla
5. osaan perata kaloja
6. osaan sytyttää nuotion ilman kaupan sytykkeitä
7. olen suolistanut, nylkenyt ja paloitellut linnun tai nisäkkään
8. osaan valmistaa ruokaa nuotiolla (makkaranpaisto ei kelpaa)
9. nautin ulkoilusta ja luonnon seuraamisesta säästä riippumatta
10. siivoan aina jälkeni luonnossa

Tulosten tulkinta pistemäärän mukaan:

10                        Olet todellinen Eräjorma

8 – 9                    Olet luontoihminen

6 – 7                    Sinussa on vankkaa luontopotentiaalia: mieti seuraavaa askelta

4 – 5                    Päätös on sinun: jos haluat syventää luontosuhdettasi, valitse listalta 
                            sinulle parhaiten sopivat uudet asiat

1 – 3                    Lienetkö Citivihreä?                  

0                          Luonto ei ole sinua vielä elämässäsi puhutellut