Herkku pikkukaloista

Pienistä särjistä ja ahvenista saa gourmet-herkkua vaikka näin.

Lasketaan rantaveteen muikkuverkko. Venettäkään ei tarvita. Uikkarit kylläkin. Kalojen uintia verkkoon voi seurata vaikka rantakivellä istuen. Nostetaan tunnin päästä. Saaliiksi tuli kilon verran pientä kalaa.

Kalat suomustetaan, leikataan päät pois ja avataan. Huuhdellaan kylmässä vedessä puhtaiksi.

Pinnaltaan kuivahtaneet kalat asetallaan savustusuunin ritilälle. Suolaa ei käytetä tässä vaiheessa.

Viritellään sopiva tuli.

Valmiina savustuslaatikkoon. Pari kourallista leppäpurua ja puolen kymmentä sokeripalaa laatikon pohjalle.

Savustusaika on noin 10 minuuttia. Sokerista tulee kauniin ruskeaa pintaa.

Annetaan kalojen hieman jäähtyä.

Asetellaan kalat tiiviisti kannelliseen lasipurkkiin. Suolaa ja sipulirenkaita mukaan. Täytetään lopuksi ruokaöljyllä. Kansi kiinni ja 105 - 110 asteiseen uuniin vähintään 4 - 5 tunniksi. Paineen noustessa öljy saatta tihkua uunin pohjalle, joten sinne voi laittaa keräysastian.

Annetaan herkun jäähtyä. Tarjotaan vaikka saaristolaisleivän päällä muutamalla tuoreella sipulirenkaalla koristeltuna. Sopii myös uusien perunoiden kera.

Muikkuja heinäkuussa

Yksi kesän kohokohtia on muikun kalastus.

Heinäkuun helteet kerrostavat veden, jolloin muikut parveutuvat ja niitä rupeaa saamaan 7 - 10 metrin välivedestä. Yläkuva on Saimaaseen kuuluvalta Ristiinan Louhivedeltä. Vettä paikalla on 25 - 30 metriä.

Tänä vuonna tulee vain suuria muikkuja 17 - 18 milliseen verkkoon. Tiheäsilmäiset jäävät tyhjiksi. Kovin paljoa muikkuja ei edes ole, mutta syömään päästiin. Kaksi verkkoa oli puolitoista vuorokautta vedessä. Ne laskettiin illalla ja koettiin aamulla, iltapäivällä ja seuraavana aamuna, jolloin verkot nostettiin. Muikkuja oli yhteensä 38 (+ pieni kuore) ja lisäksi melkein saman verran tuli ahvenia. Niitä ja särkiä rupeaa tulemaan, kun vesi verkkojen kohdalla on muikuille liian lämmintä. Olisivat verkot saaneet olla siis hieman syvemmässä, mutta tapsit sattuvat olemaan 8 metrin mittaiset.

Kaloista riitti paistettavaksi ja savustettavaksi.

Kesäkalaa mereltä

Niitä kaloja syödään, joita saadaan.

Heinäkuun lopulla olimme Porin pohjoispuolen saaristossa tuttavien mökillä. Hieman myös kalasteltiin. Silakkaverkko ei antanut yhtään silakkaa, mutta ahvenia ja pikkusärkiä tuli. Lähikareilta saimme myös uistinta heittämällä ahvenia ja melkein 2 kiloisen säynävän. Naapurin Vesku sai vielä kaksi suurta ahventa verkollaan laiturinsa edestä. Hyvä määrä kalaa koko porukalle, kuudelle aikuisella ja kolmelle lapselle.

Paisteut pikkuahvenet: Suomustetaan ahvenet. Leikataan selkäevä ja alapuolen pikkuevä pois. Niskasta poikki ja vatsa auki. Huuhdotaan. Kuivataan kalat. Leivitetään ahvenet suola-jauho -seoksessa ja paistetaan melko matalassa lämmössä ja rittävässä määrässä voita pitkään. Tällöin kaloista tulee rapeita ja ruodot lähes häviävät. Päälle hieman sitruunaa tai limettiä.

Savukalaa: Savustuksessa on kaksi vaihtoehtoa. Suolataan kalat tunnin-pari ennen savustusta, savustetaan ja syödään heti. Hyvää tulee näinkin. Itse suosin kalojen savustamista ilman suolausta. Lisätään merisuola (hieno tai karkea) savustuksen jälkeen ja kääritään kalat folioon ja vielä sanomalehteen. Annetaan tekeytyä vähintään tunti. Näin kalat pysyvät mehukkaina ja savun aromi ehtii pehmentyä.

Amattilaiset kastavat kalat savustuksen jälkeen suolaveteen. Itse en ole sitä kokeullut. Sopii varmaan tilantesiin, jolloin savustetaan paljon kalaa.

Hieman pidempi savustusaika ja pienempi tuli pöntön alla on parempi kuin täysi hönkä. Mieluummin siis 40 minuuttia kuin 20 minuuttia.