tiistai 30. syyskuuta 2014

Paistettu taimen ja matsutakekastike

Tässä hieman Inarijärven superherkkua.

Päivän uistelukalat olivat taimen (2,2 kg, 53 cm) ja rautu (4,6 cm , 1,2 kg). Samana päivänä löysimme reissun ensimmäiset matsutaket, joita sitten riitti.

 Luonnon lohikalojen väri häikäisee silmiä.

 Matsutaken tyypillinen kasvupaikka: kuivaa mäntykangasta, vähän aluskasvillisuutta.


Sienet pilkottuna pannulle sipulin kera. Homma jatkuu kuin mitä tahansa sienikastiketta tehdessä. Suolaisuuden voi tosin ottaa soijakastikkeesta - sen verran myönnytystä Japanin suuntaan.


Taimenpalat on paistettu nahkoineen. Sienikastiketta aseteltu paahtoleivän päälle. Unohtui keittää perunat, mutta leipä sopi kokonaisuuteen hyvin. Mikä mahtais olla hinta Hans Välimäellä?


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Matsutake supervuosi 2014

Sienikirjasta olen lukenut, että Matsutake-sienten (Tuoksuvalmuska) satovaihtelu on suurta. Nyt se on koettu myös itse. Aiempina vuosina olemme onnistuneet niitä löytämään yhteensä muutaman litran verran. Sieniä on käsitelty ja syöty japanilaisella pieteetillä.

Nyt keräsimme sieniä 60 litraa ja valtaosa jäi metsään keräämättä! Enemmänkin oltaisiin kerätty, jos ostaja olisi ajoissa löytynyt. Nettikirjoittelut tuhannen euron kilohinnasta ovat aika roskaa, kun ensimmäistäkään ostajaa ei ilmaantunut. Tosin yksi soitti, kun olimme takaisin jo etelässä. Huippuravintolat eivät ole tainneet koko superherkusta edes kuulla.

Sienistä teimme erinomaista soosia ihan samaan tapaan kuin vaikka herkkutateista. Maku ja tuoksu olivat huumaavia. Osan sienistä myös kuivasimme. Tuntuu sopivan siihen tarkoitukseen oikein hyvin.

Sienten määrä yllätti ekalla yrittämällä ja jouduttiin ottamaan paita avuksi.


Osin sienet muodostivat maastoon kehiä ...

 ... ja kaaria.


Tässä oli saatu juuri molemmat ämpärit täyteen, kun törmäsimme uusiin.

 Kyllä siinä ainakin 60 litraa on.


tiistai 23. syyskuuta 2014

Rushi = ruista ja siikaa sushi tyyliin

Kokeiltiin elokuun Inarijärven-reissulla sushi-tyylisiä makupaloja, tosin ilman makeaa riisiä (= sushi).
Graavia siikaa, jälkiuunileivän paloja, wasabi-tahnaa, inkivääriä ja soijaa. Syömäpuikotkin tehtiin kirveellä. En niillä kuitenkaan oikein otetta makupaloihin saanut mutta hyvää oli.



Kuuden tunnin teeripata

Nyt tehdään pitkään haudutettua teeripataa. Tarvitaan teeri, pari suurta punasipulia ja porkkanaa, palsternakka ja omena. Mausteeksi mustaa pippuria ja suolaa. Ja vielä purkillinen kermaa + hieman vettä.

Laitetaan valurautapataan nyljetty ja puhdistettu lintu kokonaisena. Sydän, maksa ja kivipiiran lihat myös mukaan. Linnun sisään lohkottu omena ja pataan isoina paloine juurekset. Päälle pippuria myllysta sekä suolaa ja kerma.
Uuniin enintään 120 asteeseen 5 - 6 tunniksi. Kansi päällä, jottei pääse kuivamaan. Nautitaan uunista tulevasta tuoksusta. Ylikypsästä linnusta lihat lähtevät helposti irti. Rangan luut voi poistaa ennen tarjoilua tai jokainen tekee seb vasta lautasellaan. Tästä riittä neljälle syöjälle. 

 Valmiina uuniin.

 Kuuden tunnin päästä.


Lisukkeeksi puolukkasinappia sekä pannulla voissa muhennettuja uuden sadon suppilovahveroita ja sipulia.
Hieno makujen harmonia.


torstai 11. syyskuuta 2014

Paras graavi siika, harjus ja rautu

Inarilta paluusta on jo reilut puolitoista viikkoa. Ruvetaan katsomaan mitä saaliista saatiin aikaan.

Inarin ruokavalion parhaimmistoon kuuluvat siiat, harjukset ja punalihaiset graavattuna. Fileoidaan kalat. Hyppysellinen suolaa aluumiinifoliolle. File päälle. Päälle suolaa. Toinen file päälle ja jälleen suolaa. Myös sokeria voi laittaa erityisesti punalihaiseen. Annetaan levätä yön yli.

Siian / harjuksen graavaan aina valmiina nahattomina annospaloina. Punalihaisen koko fileena nahkoineen ja suomuineen.

Siiasta / harjuksesta parhaan nautinnon saa pelkällä suolalla graavattuna, jälkiuunileivällä sipulirenkaiden kanssa. Nautitaan aamiaisella vahvan pannukahvin kanssa.

Punalihaisen kanssa voi tehdä sinappikastiketta: tasaosuuksin sokeria, öljyä ja sinappia. Sitruunaa tai liemttiä voi puristaa mukaan. Samoin silputtua tilliä. Sekoitetaa. Maistuu niin ikään jälkiuunileivällä.





tiistai 2. syyskuuta 2014

Inarijärvi viime viikolla

Perinteinen Inarijärven reissu tuli taas tehtyä. Olimme veljen kanssa kahdestaan.  Vuodesta 1987 on kokemusta kertynyt reilusti yli 20 matkan verran.

Inaria sanotaan Euroopan hienoimmaksi erämaajärveksi, eikä suotta. Rantoja, saaria, selkiä, asumatonta rauhaa riittää ... ja hienoja kaloja. Kaikkia Suomessa tavattavia lohikaloja muikusta rautuun. Tänän vuonna oli vielä erityien runsaasti sieniä sekä marjoja (mustikoita ja juolukoita).

Ensimmäinen "saalis" oli Saariselän etäläpuolelta tien poskesta hiljattain auton kuoliaaksi kolauttama koppelo. Se oli säilynyt muuten ehjänä, joten mukaan vaan.


Viikon aikan saatiin useita kahden kilön jötköjä - taimenia ja rautuja. Paljon syötävää kahdelle.
Ylemmässä kuvassa taimen (54 cm, 2,2 kg) ja alemmassa rautu (53 cm 2,2 kg).



... niin ja aiemmat Matsutake (Tuoksuvalmuska) ennätykset lyötiin. Alla olevat ämpärit olimme keränneet hetkessä täyteen, mutta uutta kerättävää vaan löytyi. Aiemmin sieniä oli suurella vaivalla vuosina 2009 ja 2013 löytynyt muutama litra yhteensä.


Alla voi verrata Inarin rautua (yllä) ja järveen istutettua harmaanieriää. Pituudet 51 ja 53 cm, reiluja 1,5 kiloisia.


Myös mustikoita oli paikka paikoin älyttömästi.


Seuraavissa blogeissa katsotaan, mitä ruokaa saatiin aikaan.