Pakurikääpä - teemaistiaiset

Pakurikääpää on vuosisatoja käytetty nautintoaineena ja luontaislääkkeenä. Siinä on yli 200 tunnistettua aineisosaa, joita voi ihmetellä vaikka Vikipedian sivuilla.

Itse en lähtökohtaisesti usko uskomuslääkintään. Yhtä vähän voin kieltää etteikö Pakurikäävässä ole
terveyteen vaikuttavia ainesosia. Toivotaan, että vuosien varrella tehdään kunnollisia kliinisiä kokeita, joilla terveisvaikutukset voidaan osoittaa.

Mutta ei Pakurikäävästä taida haittaakaan olla. Teenä ja kahvin korvikkeena sitä on myös käytetty.

Kattilalliseen vettä laitettiin kourallinen pakurinpaloja kiehumaan hiljakseen pariksi tunniksi. Väri rupesi tummumaan muuttuen kahvin näköiseksi.

Tee maistui hieman karvaalle mutta ei pahalle. Viininmaistelutekniikalla yritin saada siitä aromeja tarttumaan nenäonteloon sopivasti purskuttamalla. Joitain aromeja löytyikin, hieman hedelmäisia. Ei mitään herkkua, mutta menee kurkusta alas ja saa ehkä ne terveysvaikutukset vielä päälle.

Villi Porilainen Jazz-viikolla

Varoitus: näissä ruuissa villiä on vain asenne!

Tavaksi on tullut syödä Pori Jazz -viikolla itse tehtyjä Porilaisia. Perinteinen Finca-grilli on niiden tekemisessä loistava apuväline. Paistinpannulla ja leivänpaahtimella pärjää niin ikään.

Perinteinen Porilainen vaati kaksi palaa paahtoleipää, mielellään täysjyväistä sekä sentin paksuisen siivun Sipuli T-makkaraa (Jahtimakkaraa, Lauantaimakkaraa, Gotleria). Grillataan makkara ruskeapintaiseksi ja leivänpalat rapeiksi. Väliin tulista sinappia ja kurkkusalaattia. That is it.

Tuunausmahdollisuudet ovat moninaiset: lisukkeina voidaan käytttää myös sipulisilppua ja ketsuppia.

Ihan uutta otettan asiaan sai tekemällä salsaa tomaateista, sipuleista, chilistä, paprikasta, valkosipuleista ja nipusta korianteria. Kuullotetaan silputut sipulit, chili ja paprika. Otetaan liedeltä pois ja sekoitetaan mukaan pieneksi pilkotut tomaatit ja korianterisilppu. Maustetaan suolalla, mustapippuruilla ja ripauksella sokeria.

Sitten vaan Fantasiaporilaisia tekemään. Kuvan kananmuna antaa ruualle Etelä-Karjalaista (Lappeenranta) vaikutetta.

Aamulla maistuu sitten muna-anjovis -voileipä Maalahden-limpusta.

Kesäkeitto on hyvää - siis todella hyvää

Harvoin tulee tehtyä kesäkeittoa, liian harvoin. Kesäkeitto on todella maukasta ja helppo tehdä. Taitaa joillakin ruokaan liittyä kouluajoilta huonoja muistoja.

Tällä respetilla saa keiton vähintään kymmenelle. Vihanneksia tarvitaan reilut 2 kiloa. Vaikkapa kukkakaalia, parsakaalia, herneitä, porkkanaa, perunaa, vihreitä papuja ja paprikaa. Perushyvää tulee jo kukkakaalista porkkanoista ja herneistä.

Kiehautetaan vihannekset vähässä vedessä. Lisätään pari litraa maitoa, johon on sekoitettu muutama ruokalusikallinen vehnäjauhoja. Kuutioidaan sekaan kaksi paketillista Koskenlaskija-juustoa. Kuumennetaan ja annetaan muhia pienellä lämmöllä.

Keiton voi tehdä "al dente" eli jättää vihannekset rapsakoiksi, mutta sitä voi myös hauduttaa pitkään kunnes liemi rupeaa sakenemaan ja saa hieman väriä. Maustetaan kourallisella merisuolaa.

Tarjoillaan tuoreen leivän kanssa. Myös erilaiset leikkeleet ja savukala sopivat lisukkeiksi.

Merilohi uunissa Thai-hengessä

Villien merilohien aika on nyt tältä kesältä ohi. Porin torin kalatiskin perusteellaa sama kaava tuntuu toistuvan. Kalastuskauden alussa kesäkuun puolivälin jälkeen kulkevat suuret lohet Selkämerta ylöspäin ja heinäkuun puolella tulevat pienet perästä, kunnes sitten loppuvat.

Kuvan kala on reilu puolitoistakiloinen. Inspiraation siihen sain Thai-keittokirjasta. Kala on sivelty aluksi kookosmaito-limetti -seoksella. Kalan sisään laitoin paprikaa, sipulinvarsia, limettiä ja korianteria.
200 asteiseen uuniin leivinpaperiin käärittynä puoleksi tunniksi.

Lisukkeeksi tein Thai-curryn tomaateista, ananaksesta, kookosmaidosta, keltaisesta curry-tahnasta ja
nipusta korianteria.

Keskikesän tatit

Joillakin tateilla tuntuu olevan kaksi satoa. Ensimmäiset punikkitatit nousevat jo ennen Juhannusta. Sitten saatta olla taukoa pitkälle elokuun puolelle, jolloin pääsato rupeaa valmistumaan.

Kesän ensimmäisten tattien resepti on helppo: putsataan sienet, poistetaan pehmeät pillikkeet, pilkotaan ja paistetaan pannulla voin  kanssa. Mausteeksi suolaa ja haluttaessa hieman mustapippuria myllystä.

Hyvää tulee myös kastikkeena ja keittona.

Minttutee

Pihalla puronvarressa kasvaa runsaasti minttua, joka nyt keskikesällä on parhaimmillaan. Lehdet ovat jo riittävän suuria mutta edelleen kauniin vihreitä ja virheettömiä. Niitä pari tuplakourallista teekannulliseen kiehuvaa vettä ja muutaman minuutin haudutus.

Teen voi myös sokeroida ja jäähdytää. Tulee hyvää hellepäivän juomaa.

Minttutee

Kesäkalaa ongella

Soutuvene, kaksi onkea, matoja ja virveli. Lähdettiin iltaongelle Ristiinan mökillä.
Kahden pikkusaaren ruovikon reunalta ja sisältä ongittiin särkiä, jokunen ahven, salakka ja särjen näköinen korkeampi punasilmäinen kala (en sitä ole koskaan tarkalleen tunnistanut, lieneekö joku risteymä). Yksi hauki tarttui lisäksi uistimeen.

Sopiva määrä kalaa keittoon.

Pikkukalat suolistetaan, poistetaan päät ja huuhdotaan. Päät antaisivat myös hyvää makua liemeen, mutta kidusten poistaminen pikkukaloista on aika työlastä. Keitetään kalat maustepippureiden kanssa. Annetaan tasaantua ja kaadetaan siivilän läpi. Hieno kalaliemi.

Hauki sitten vielä ruodottomiksi fileiksi ja keiton tekoon.