Sorsapata juureksilla

Tässä sorsapataversiossa luotetaan linnun hienoon makuun yhdistettynä perusjuureksiin.

Tarvitaan nyljetty sorsa. Sydän, maksa ja kivipiira kannattaa ottaa mukaan. Lisäksi lanttu, muutama porkkana, punasipuleita, palsternakka ja omena. Maustamiseen mustapippuria myllystä, suolaa ja
kermaa.

Pienitään juurekset reilun kokoisiksi paloiksi. Omena lohkotaan sorsan sisään. Ainekset pataan ja uuniin hautumaan pienelle lämmölle (110 - 120 astetta) kuudeksi tunniksi. Tarkkaillaan välillä ettei kuiva liikaa ja lisätään hieman vettä.

Sorsa pienitään varovasti suoraan padassa ja asetellaan juuresten kanssa lautaselle. Padan kanssa sopii raikas salaatti.

Taivaalliset sinisimpukat

Tämä on yksi lempiruokiani ja reseptikin on matkan varrella hioutunut.

Tarvitaan: kilon pussi sinisimpukoita, puoli pulloa kuivaa valkoniinia, 800 g tomaattimurskaa, kokonainen valkosipuli, puntti persiljaa (2 pikkuruukullista), merisuolaa, chilejä (jos haluaa voimakasta), oliiviöljyä.
Valmistukseen tarvitaan suuri kannellinen kattila.

Puhdistetaan simpukat. Koputellaan ja heitetään avautuneet eli kuolleet pois. Kuoritaan valkosipulin kynnet, murskataan ja kuullotetaan ne (+ chilit) reilussä öljyssä. Valkoviini sekaan ja kuumennetaan täydellä teholla kunnes kiehuu voimakkaasti. Sitten simpukat sekaan. Annetaan hetki olla ja ravistetaan voimakkaasti pitäen kannesta kiinni ja annetaan sitten kypsyä reulut viisi minuutti. Lisätään tomaattimurska ja suola ja annetaan taas kiehua. Lopuksi persiljasilppu  ja kauhaistaan vielä pohjia myöten mutta ei enää jatketa keittämistä. Tarkastetaan vielä suolan määrä.

Nautitaan kokoviljapatongin ja raikkaan kuivan valkoviinin kanssa hyvässä seurassa.

Kilo simpukoita riittää neljälle.

Paistetut muikut

Pikkumuikut ovat parasta paistettuina. Ihan aina niitä ei riittävän tuoreena kaupasta saa. Mutta nyt Prismasta ostetut olivat toissapäiväisiä, hyviä syötaviä mutta ei nyt ihan enää napakan pyyntituoreita. Kilohinta käsittämättömät alle kolme euroa. Paljon enemmänkin on valmis maksamaan, ainakin kalastajalle.

Päät pois niskanpuolelta veitsenkärjellä ja samalla vedetään suoli varovasti ulos. Huuhdellaan, kuivatellaan ja kieritellään suola-ruisjauhoseoksessa. Paistetaan kullan ruskeikisi ja rapeiksi voissa tai öljyssä.

Lisukkeeksi tillillä ja sitruunalla maustettua turkinjugurttia, sitruunaa ja raikasta salaattia.

Paistettu siika ja pikantti wokki

Myöhäissyksy on hyvää siika-aikaa, ainakin Porin torilla. Kolmesta puolen kilon kalasta saatiin annokset kuudelle. Yksi file graavattiin ja ruodoista tuli vielä keiton liemi.

Lisukkeena vokattu paistos pikku tomaateista, sipulista, paprikasta, sitruunasta ja kapriksista.

Turkkilaisesta jugurtista helppo kastike: puoleen litraan jugurttia sekoitetaan silputtu tillinippu, hieman suolaa, sokeria ja limetin mehua.

Fileet voidaan leivittää jauhoilla mutta ne voi pastaa sellaisenaankin. Lopuksi fileet perunamuusin päälle ja sivuun vokattua paistosta, jugurttikastiketta ja limettiä.

Tätä kalaa kehuivat lapsetkin.

Syksyn 2014 suurin metso

Kanalinnustus on jäänyt nyt syksyllä aika vähiin, mutta jotain sentään. Metsähallituksen Vahangan alueelta saimme toissaviikonloppuna saaliiksi metson ja teereen. Metso oli yksi suurimpia saamiani.

Nyt se odottaa pakkasessa riittävän juhlallista tilaisuutta.

Syksyinen siikakeitto Merikarvian kalasta ja Luvian siikleistä

Nyt on syksyn siika-aika parhaimmillaan. Porin torin kalakauppiailla oli tarjolla upeita kilon - kahden kaloja huimaan 10 - 12 euron kilohintaan (avattu kala).

Kuvan kalan paino oli hieman reilu kilo. Perunoita oli myös kilon verran ja sipuleita kolmannes perunoiden määrästä. Tästä saa keittoa reilut kolme litraa eli ainakin 6 - 8 annosta.

Jälleen kerran kalakeiton salaisuus piilee liemessä, joten sellainen tehdään päästä, nahoista ja ruodoista ynnä maustepippureista. Keitetään 1,5 litrassa vettä kymmenisen minuuttia, annetaan tasaantua ja siivilöidään liemi talteen.

Liemen sekaan nyt perunat reiluina lohkoina ja sipulit peukalonpään kokoisina. Keitetään hieman ja lisätään kalat melko suurina paloina. Loppuhaudutusta pienellä lämmöllä, jottei mene mössöksi. Maustetaan nipullisella silputtua tilliä ja purkillisella kermaa. Suolaan maun mukaan.

Keiton voi tehdä myös kirkkaaseen liemeen, jolloin kerma korvataan kunnon klöntillä voita.
Parhaiten keiton kanssa sopii Oululaisen jälkiuunileipä. Myös erilaiset näkkileivät käyvät.

Teeret, pyy ja lokakuun tunnelmat

Jyväskylän kodin lähimetsässä on tullut kuljettua reilun kymmenen vuoden aikana paljon. Tuskin kukaan, koskaan on niitä paikkoja niin kolunnut. Koko aikana kohtaamiset ihmisten kanssa on laskettavissa yhden käden sormin. Se on ihmeellistä, koska linnuntietä Jyväskylän keskustaan on vain kymmen kilometriä.

Ehkä joka kymmenennellä kerralla jotain riistaa on mukaan saanut.

Tyyppikuva ensimmäisenä. Koivuissa taivasta vasten näkyy teeriä (pieniä pisteitä erottaa ehkä neljä) kolmen sadan metrin päässä. Mukava niitä on tiirailla, mutta aivan toivotonta haulikolla tavoittaa. Pakoetäisyys on 150 - 200 metriä..

Entisen naapurin Jussin tekemä tie vie metsästyspalstalle. Päätehakkuita on tehty runsaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Toisaalta siitä ainakin teeret ovat pitäneet. Myös hirven jälkiä näkyy pajon.

Kymmenen vuoden takainen kyttäyspaikka. Huippukokemus oli aikanaan kun sudet ulvoivat sekä edessä että takana illan pimetessä,

 Lokakuussa ainakin suppissaalis on varma, kun paikat tietää.

... joskus tulee lintuakin.

Syksyn satoa

Tässä muutamia kuvia syyskuulta eiliselle päivälle.

Oman pihan talviomenat ovat kovia, aromikkaita ja kirpeitä. Parasta sorttia omenapiirakkaan.

Herkkutattivuosi oli pitkästä aikaa oikein hyvä. Sain kuivattua sientä useita purkillisia.

Sekasieniä. Haapa- ja kangasrouskuja ja mustia vahakkaita. Perinteinen sienisalaatti onnistuu parhaiten juuri rouskuista. Keitetään sienet reilussa vedessa. Valutetaan huolella ja pilkotaan sipulin kanssa. Suolataan ja tarjoillessa sekoitetaan mukaan paksua kermaa tai rasvaista jugurttia.

Kuvassa herkkutatteja, suppilovahveroita, lampaankääpää, muutama kanttarelli, rouskuja, mustia vahakkaita, puolukoita, pihlajanmarjoja ja ruusunmarjoja. Ämpärissä hieman ylikypsiä valkeita kuulaita, joista tuli hienoa sosetta.

Perjantailta ja lauantailta kolmea sorttia kanalintua. Hirmuisen kokoinen metso, naarasteeri ja pyy (edessä). Metsosta tehdään juhla-ateria isommalle porukalle. Teerestä saa reilun aterian kahdelle ja pyystä hieman pienemmän. Pakkaseen menivät tässä vaiheessa.

Puolukka, pihlajanmarja ja ruusunmarja

Syksyssä on muutakin punaista kuin puolukat (ja karpalot).

Pihlajien sato on tänä vuonna aivan mahtava. Marjojen kerääminen on nopeaa, puhdistaminen hieman hitaampaa. Kotipihan kurtturuusun marjoja otettiin myös talteen.

Puolukoista tehtiin hilloa ja osa pistettiin pakkaseen sellaisenaan.

Myös pihlajan- ja ruusunmarjoista tehtiin hilloa. Pihlajanmarjahillo sopii riistan ja juustojen kanssa. Ruusunmarjahillo on hieno jugurtin lisuke. Marjat laitettiin hilloon sellaisenaan. Ruusinmarjat soseutettiin lopuksi, jolloin suuret siemenet murskautuvat pienemmiksi. Rouhetta ja kuitua vatsalle.

Savustettu rautu ja matsutakemuhennos

Vielä kerran Inarille tällä erää. Elokuun lopun reissun saalista voi kuvata kahdella sanalla: punalihaista ja matsutakea.

Tällä kertaa savustettiin raudun puolikas.
Suolaan kalan vasta savustuksen jälkeen ja jätän folioon tekeytymään ainakin puoleksi tunniksi.

Matsutake-kastiketta on tässä bolgissa tullut jo kokattua. Nyt tehtiin sakeaa muhennosta. Puolukoita vielä lautaselle. Kyllä se oli hyvää tämäkin.

Rautukeitto ja koppelopata

Edelleen ollaan Inarijärvellä. Nyt tehdään kahden ruokalajin illallinen raudusta ja koppelosta.

Raudusta valmistetaan kirkaslieminen alkuruokakeitto: muutama kalapala ja pesty ja lohkottu peruna sekä sipulia. Koppelosta tehdään pitkään haudutettu pata: koppelon lihat, palsternakkaa, sipulia ja purkillinen kermaa.

Keittomahdollisuudet kämpällä ovat hieman rajalliset, mutta kaksi levyä on käytössä. Paljon helpomaa kuin nuotiolla.

Keiton liemi valmistettiin kalan ruodoista ja päästä sekä maustepippureista. Annetaan liemen tasaantua ja siivilöidään. Perunat, sipulit ja kala sekaan ja haudutetaan pienellä lämmöllä valmiiksi. Lopuksi maustetaan vielä suolalla ja tillillä. Jälkiuunileipä kruunaa aterian.
 

Koppelopataa haudutetaan useita tunteja, kunnes luut lähtevät itsestään irti. Perunat laitetaan myös pataan mukaan kypsymään reilua puolta tuntia ennen syömistä. Aterian lisukkeeksi raikkautta, tuoreista puolukoista sokeroitua survosta.

Paistettu taimen ja matsutakekastike

Tässä hieman Inarijärven superherkkua.

Päivän uistelukalat olivat taimen (2,2 kg, 53 cm) ja rautu (4,6 cm , 1,2 kg). Samana päivänä löysimme reissun ensimmäiset matsutaket, joita sitten riitti.

 Luonnon lohikalojen väri häikäisee silmiä.

 Matsutaken tyypillinen kasvupaikka: kuivaa mäntykangasta, vähän aluskasvillisuutta.

Sienet pilkottuna pannulle sipulin kera. Homma jatkuu kuin mitä tahansa sienikastiketta tehdessä. Suolaisuuden voi tosin ottaa soijakastikkeesta - sen verran myönnytystä Japanin suuntaan.

Taimenpalat on paistettu nahkoineen. Sienikastiketta aseteltu paahtoleivän päälle. Unohtui keittää perunat, mutta leipä sopi kokonaisuuteen hyvin. Mikä mahtais olla hinta Hans Välimäellä?

Matsutake supervuosi 2014

Sienikirjasta olen lukenut, että Matsutake-sienten (Tuoksuvalmuska) satovaihtelu on suurta. Nyt se on koettu myös itse. Aiempina vuosina olemme onnistuneet niitä löytämään yhteensä muutaman litran verran. Sieniä on käsitelty ja syöty japanilaisella pieteetillä.

Nyt keräsimme sieniä 60 litraa ja valtaosa jäi metsään keräämättä! Enemmänkin oltaisiin kerätty, jos ostaja olisi ajoissa löytynyt. Nettikirjoittelut tuhannen euron kilohinnasta ovat aika roskaa, kun ensimmäistäkään ostajaa ei ilmaantunut. Tosin yksi soitti, kun olimme takaisin jo etelässä. Huippuravintolat eivät ole tainneet koko superherkusta edes kuulla.

Sienistä teimme erinomaista soosia ihan samaan tapaan kuin vaikka herkkutateista. Maku ja tuoksu olivat huumaavia. Osan sienistä myös kuivasimme. Tuntuu sopivan siihen tarkoitukseen oikein hyvin.

Sienten määrä yllätti ekalla yrittämällä ja jouduttiin ottamaan paita avuksi.

Osin sienet muodostivat maastoon kehiä ...

 ... ja kaaria.

Tässä oli saatu juuri molemmat ämpärit täyteen, kun törmäsimme uusiin.

 Kyllä siinä ainakin 60 litraa on.

Rushi = ruista ja siikaa sushi tyyliin

Kokeiltiin elokuun Inarijärven-reissulla sushi-tyylisiä makupaloja, tosin ilman makeaa riisiä (= sushi).
Graavia siikaa, jälkiuunileivän paloja, wasabi-tahnaa, inkivääriä ja soijaa. Syömäpuikotkin tehtiin kirveellä. En niillä kuitenkaan oikein otetta makupaloihin saanut mutta hyvää oli.